Yhteisöllinen tapahtuma "Käsityö ja kotitalous kohtaavat maailman"

Lankatyöt ja huovutus -kurssiimme kuului yhteisöllisen tapahtuman suunnittelu ja järjestäminen opettajankoulutuksen 60-vuotisjuhlaviikolle. Teimme yhteistyötä kotitalouden opiskelijoiden kanssa. Tarkoituksena oli järjestää maahanmuuttajaryhmälle tapahtuma, jossa käsityö ja kotitalous toimisivat kohtaamisen "välineinä".

Ensimmäisellä yhteisellä suunnittelukerralla jakauduimme ryhmiin ja ideoimme ensin pienryhmissä tehtävänantoa. Tämän jälkeen kokoonnuimme jakamaan ideoitamme ja valitsimme niistä kaikille sopivan kokonaisuuden. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että kaikki ryhmät leipovat pullaa ja neulahuovuttavat valmiisiin patalapun pohjiin omaa kulttuuriaan kuvaavia asioita. Nämä patalaput tehdään niin, että sekä suomalaiset että maahanmuuttajat tekevät ne ja tapahtuman lopuksi ne vaihdetaan. Meidän pienryhmämme päätyi kuitenkin siihen, että jokainen saa viedä oman pannunalusensa kotiin.

Pajassa tutustuimme toisiimme aluksi niin, että näytimme kartalta missä kukakin oli syntynyt. Meidän ryhmässä oli maahanmuuttajia Burmasta, Sri Lankalta ja Afganistanista. Tutustumisvaiheen jälkeen leivoimme pullataikinan ja sen kohoamisen aikana neulahuovutimme valmiiden huopalevujen päälle. Leivoimme pullat ja niiden paistumisen aikana vielä neulahuovutimme loppuun pannunaluset.

Paja oli mielestäni onnistunut siksi, että meillä oli konkreettista tekemistä mikä lievitti jännitystä ja hämmentävää hiljaisuutta toisilleen tuntemattomien ihmisten välillä. Seuraavaksi muutamia mieleeni tulleita mietteitä pajasta/maahanmuuttajien kohtaamisesta/neulahuovutuksesta:

- tutustumiseen olisi kannattanut ehkä olla valmis pohja siitä, mitä itsestään kertoo: esim. näyttää kartalta mistä on ja maahanmuuttajatolisivat voineet kertoa kuinka kauan he ovat asuneet Suomessa

- pajassa olisi voinut mielestäni soida rauhallinen musiikki taustalla. Olimme suunnitelmaamme kirjoittaneet tästä, mutta jostain syystä emme laittaneet sitä päälle

- pajan aikana oli välillä hiljaista, emmekä meinanneet keksiä keskustelun aiheita. Olisi auttanut ehkä, jos olisimme tutustuneet paremmin heidän maihin ja kulttuureihin aikaisemmin. Kävin pajan jälkeen lukemassa wikipediasta heidän maistaan ja kuuntelin YouTubesta heidän kansallismusiikkejaan

- meillä oli tietokone luokassa, ja saimme heijastettua siitä kuvan valkokankaalle. Innostuimme pajan aikana näyttämään kuvia toisillemme, esimerkiksi maidemme ruuista. Tämä oli mielestäni mukava juttu pajassa! Tietokonetta voisi käyttää tämän tyyppisissä tilanteissa enemmänkin, koska on ehkä helpompi selittää asioita kun kuva on sanojen tukena

- maahanmuuttajat selvästi pitivät leipomisesta, joten sitä olisi ehkä voinut olla jossain määrin enemmänkin. Olisimme voineet vaikka pullien leipomisessa pyytää heitä muotoilemaan muita kuin pyöreitä pullia, jolloin siihen olisi mennyt aikaa enemmän ja he olisivat saaneet kauemmin tehdä sitä

- neulahuovutus oli mielestäni hyvä tekniikka tällaiseen pajaan, koska työtapa on helppo oppia katsomalla. Tällöin ei pitkiä ja vaikeita suullisia tai kirjallisia ohjeita tarvitse. Meidän neulahuovutus neulamme olivat harmillisesti liian paksuja monien tiiviisiin huopalevyihin, jolloin niitä muutama meni poikki. Onneksi saimme ohuempia neulahuovutusneuloja.

- yritin kertoa maahanmuuttajille, että pannunaluseen olisi tarkotus huovuttaa jotain heidän kulttuuristaan, mutta en usko kaikkien ymmärtäneen ajatusta. En tiedä olisiko ollut helpompi selittää vaikka, että huovutamme jotain omasta luonnostamme. Tällöin olisimme saaneet aiheesta ehkä enemmän keskustelua aikaiseksi.

- en tiedä ymmärsivätkö maahanmuuttajat paljonkaan puheestamme, osa heistä osoitti puhuvansa ja ymmärtävänsä, mutta joistain ei oikein saanut selvää. Itsestä tuntui vaikealta puhua yksinkertaisesti ja eräs maahanmuuttaja pyysi meitä puhumaan kirjakielellä (jos ymmärsin oikein). Minulle tuli välillä sellainen olo, että aloin puhua heille kuin pienille lapsille. Tämä ei mielestäni ollut hyvä vaan olisi pitänyt osata olla oma itseni ja puhua normaalisti, mutta ehkä hieman yksinkertaisemmilla sanoilla kuin yleensä. Luulen, että jos näkisimme heitä useammin ja ehtisimme tutustua, niin kaikki voisivat olla enemmän omia itsejään ja rentoutuneita vieraassa tilanteessa. Olisikin ollut mukavaa nähdä heitä useammin

- mielestäni oli hieno kokemus tavata maahanmuuttajia, haluaisin tehdä tällaista enemmänkin. Heidän ruoka- ja käsityökulttuuristaan kertomat asiat olivat mielenkiintoisia, ja heihin olisi mukavaa tutustua enemmänkin!

Kulttuurit kohtaa/kolahtaa -tuotesarja

Lankatyöt ja huovutus -kurssi sai minut pohtimaan omaa käsityökulttuuriani. Minä olen oppinut virkkaamaan muistaakseni ensimmäisen luokan ensimmäisinä kuukausina, kun olin naapurin mummolla "iltapäiväkerhossa". Siitä se kai lähti, ja edelleen koen käsityöt tärkeäksi osaksi elämääni, arkeani ja itseäni. Käsitöiden tekeminen määrittelee minua ihmisenä, niiden avulla ilmaisen itseäni ja niistä heijastan omia arvojani.

Käsityön sivuainetta lukiessani olen ymmärtänyt, että oma käsityökulttuurini on kuitenkin melko kapea-alainen sekä kaavoihin kangistunut. Turvaudun itselleni tuttuihin ja turvallisiin tekniikoihin, esim. virkkaukseen. Villasukkiakin on tullut tehtyä monia pareja, mutta melkein aina samalla tavalla, vaikka esimerkiksi erilaisia kantapääratkaisujakin olisi monia.

Tällä Lankatyöt ja huovutus -kurssilla olen tietoisesti ottanut tavoitteeksi laittaa oman käsityökulttuurini ja minua ympäröivän käsityökulttuurin kohtaamaan (kolahtamaan). Olen keskittynyt sellaisiin tekniikoihin, mitkä ovat minulle ennestään tuntemattomia tai muuten haastavia. Mielessäni oli jo kurssin alussa, että haluaisin tehdä hyvin modernilla ja hyvin vanhalla tekniikalla jotain.

Tuotesarjaani kuuluvat huovutettu statement-kaulakoru, neulekoneella tehty liivi sekä neulakinnastekniikalla tehdyt kintaat. Tuotesarjani ideointi lähti liikkeelle kahdesta lähtökohdasta: tuotteiden tarpeellisuus minulle sekä uudet tekniikat. Halusin tuotesarjan olevan väreiltään yhteensopiva. Harmikseni en kuitenkaan löytänyt violettia huopuvaa lankaa, vaan aniliinin punaisen

Huovutus oli minulle periaatteessa tuttu tekniikka, mutta en ollut tehnyt siitä näyttävää korua aiemmin. Neulahuovutus oli itselleni aika vierasta, olin tehnyt sillä vain kuvioita huopaan. Tässä korussa kuitenkin neulahuovuttamalla sain tehtyä huovasta lukon. Minulla on sellainen käsitys huovutetuista tuotteista, että varsinkin vaatteet ja asusteet ovat usein jollain tapaa minun tyylini ulkopuolella. Tällä kertaa minulla olikin tarkoituksena tehdä tuote väreistä, joista itse pidän ja tehdä käyttöön tuleva koru.

Toinen tekemäni tuote oli neulekintaat. Neulekintaiden tekniikka oli minulle uusi, mutta innoistuin siitä valtavasti. Aion tehdä tällä tekniikalla joululahjaksi kintaita. Kolmas työni oli neuleliivi neulekoneella. Näissä tuotteissa jouduin käyttämään minulle hyvin tuntemattomia tekniikoita. Olen aiemmin pelännyt kokeilla minulle vieraita tekniikoita, koska olen kai pelännyt epäonnistumista. Jotenkin lannistun siitä, jos en saa aikaiseksi tahtomaani tulosta käsitöissä. Tämän kurssin aikana olen kuitenkin ymmärtänyt, että minulla on käsityötaitoa käsissäni. Kurssin alussa ajattelin, että tämä Lankatyöt ja huovutus -kurssi olisi minulle vahvinta aluetta. Kurssin edetessä käsitys omista taidoista valui kuin sadevesi viemäriin, tunsin monesti olevani sittenkin huono käsitöissä. Neuleliivin tehtyäni aloin saada itseluottamustani takaisin ja ymmärsin osaavani. En tiedä osaanko kuvailla sitä sanoin, mutta tuntui, että ymmärsin käsitöitä. Vähän kuin ymmärtäisin vierasta kieltä: en osaa kaikkea, mutta se ei ole tarpeenkaan. Sain itsevarmuutta kokeilla uusia asioita ja luottaa omiin kykyihini. 

Opin myös paljon siitä, miten uutta tekniikkaa voi opetella. Tätä kurssia suorittaessani olen keskittynyt internetistä löytyviin oppimismateriaaleihin lähinnä. Tämä sen takia, koska päätin palattaa kurssin raportin blogin muodossa. Blogi on ollut minulla jo hieman ennen tämän kurssin alkua, mutta olen yrittänyt opetella sen käyttöä kurssin aikana. Blogiin on ollut helppo yhdistää internet-linkkejä. Olenkin yrittänyt laittaa linkit kaikista käyttämistäni materiaaleista linkit tänne, jotta lukija tietää mistä minä olen oppia etsinyt. Näiden monien internet-linkkien lisäksi käytin apunani neulekoneen ohjekirjaa sekä joitain kirjoja. Yllätin itseni sillä, miten hyvin pystyin oppimaan minulle entuudestaan tuntemattomia tekniikoita vain lukemalla ohjeita ja tutustumalla eri tiedon lähteisiin. Aiemmin olen oppinut käsityötaitoja opettajilta ja muilta kysymällä, kun nyt taas yritin luottaa omaan osaamiseni ohjeiden lukemisessa. Opin paljon myös kokeilemalla, mitä en ole ennen jaksanut tehdä. Neulekoneella neuloessani jouduin tekemään monia vaiheita useaan kertaan, ennen kuin ne menivät oikein. Se ei kuitenkaan lannistanut minua, koska tiesin tekeväni tätä kurssia itseäni varten. 

Koko kurssi on ollut minulle hyvin tärkeä oman käsityökulttuurini rakentajana. Olen oppinut paljon itsestäni sekä omista kyvyistäni sekä rajoituksistani. Minulla on kykyjä vaikka mihin, kunhan keskityn tekemiseen ja haluan oppia, ja ainoa minua rajoittava tekijä on omat ajatukseni. Sain palautetta siitä, ettei minun Kulttuurit kohtaa - ideani ollut odotettu, vaan päälle liimattu. Ymmärrän rakentavan kritiikin. Minulla oli tätä kurssia tehdessäni vahva käsitys siitä, että haluan tehdä tätä itseäni varten. Tämä kurssi on yksi harvoista yliopistokursseista, joita tehdessäni olen unohtanut arvioinnin ja keskittynyt itseni voittamiseen. Minulla ei ole vahvaa käsitystä synnyin alueeni tai oman sukuni käsityökulttuurista ja sen takia minusta ne aiheina tuntuivat vierailta minulle. Ymmärrän, että tällä kurssilla olisi ollut hieno tilaisuus tutustua näihin kulttuureihin, mutta en kadu omaa valintaani. Tämä kurssi antoi minulle sysäyksen tutustua minuun itseeni ja siihen mistä minun käsityökulttuurini rakentuu ja mistä se kumpuaa. Vaikka ajallisesti tämä kurssi päättyy tänä keväänä, niin uskon minun osaltani kurssin teeman jatkuvat itselläni läpi koko elämäni. Olen nyt kiinnostuneempi käsitöiden takana olevista ajatusmaailmoista ja haluan oppia  jatkossakin uutta. Tulen tietoisesti etsimään vastauksia siihen, mistä oma kiinnostukseni käsitöihin on alkanut, miten suvussani on käsitöitä tehty, millainen on Suomen käsityökulttuuri ja millainen on tämän päivän käsityökulttuuri. Tällä kurssilla sain kiven vierimään ja toivonkin, ettei se enää ikinä palaa siihen tilaan, jossa se oli  kurssin alussa: lähellä sammaloitumista ja taantumista tuttuun ja turvalliseen. 

Neuleliivi neulekoneella

Neulekokeilujen jälkeen en ollut vielä ihan sinut neulekoneen kanssa, mutta päätin tutustua tähän tuntemattomaan laitteseen tekemällä vaatteen sillä. Olen huomannut, että minun on helpompi paneutua kunnolla jonkin uuden asian opetteluun, kun teen jotain konkreettista ja mielellään käyttöön tulevaa. Itse tutustuin neulekoneen käyttöön koneen mukana tulleen ohjekirjan avulla, mutta hyvä sivusto löytyy myös täältä. 

Halusin tehdä itselleni liivin, minkä kiinnitykseksi tulisi yksi monista kaapissani lojuvista vöistä. Valitsin tumman harmaan, melkein mustan, langan. Lyhykäisyydessään tein liivin neulekoneella niin, että käytin apuna kaavainlaitetta. Se tarkoittaa sitä, että piirsin tietynlaiselle muoviarkille haluamani kaavan (kuositeltu t-paidan kaavasta). Muoviarkin laitoin neulekoneeseen paikoilleen ja säädin säädöt kohdilleen. Neuloessa katsoin arkilta pitikö työhön lisätä tai poistaa silmukoita. Jokin säädöissä meni minulla kuitenkin pieleen, koska liivin osista tuli paljon pidempiä kuin oli tarkoitus. Onneksi leveysmitat olivat kuitenkin halutut. Näitä liivin kappaleita tehdessäni opin paljon neulekoneen käytöstä. Levennykset ja kavennukset sekä pääntien tekeminen tuli tutuksi. 

Lyhensin kappaleet oikean mittaisiksi saumuroimalla. Kappaleista sai ottaa melko reilusti pituutta pois alareunasta. Pyrin ottamaan talteen langat, mitkä näistä hukkapaloista vain pystyin saamaan. Yhdistin sivusaumat saumurilla. Saumoista tuli mielestäni siistit. Eräällä demolla keskustelimme siitä, onko saumurin käyttö sopivaa. Minun mielipiteeni on se, että jos se ei huononna vaatteen ulkonäköä niin sitten se käy. Tässä omassa työssäni saumurin jälki on siisti eikä haittaa mielestäni, mutta harkitsisin kyllä pitkään ennen kuin saumuroisin käsinneulotun vaatteen kappaleita. 

Olkapäät yhdistin neulalla ja langalla silmukoimalla. Tein tällaista silmukointia ensimmäisen kerran ja saunoista tuli hieman liian kireät. Jos saumoista olisi tullut löysemmät, ne olisivat olleet lähes näkymättömänt. Nyt ne kyllä huomaa. Tekniikka oli mielestäni oivallinen ja jotenki mieletön osoitus neuleen omien elementtien hyväksi käytöstä. Silmukointi ei onnistuisi virkkauksessa tai valmiilla kankaalla. 

Virkkasin kädenteihin ja liivin muihin reunoihin ensin kierroksen kiinteitä silmukoita ja sen päälle vielä rapuvirkkausta. Virkkaaminen oli hieman hankalaa, koska reunoista piti saada siitit ja virkkaus lähti helposti kiemurtelemaan. Reunasta ei siis voinut virkata liian isoa tai pientä neulekoneen jälkeen verrattuna. Onnistuin kuitenkin mielestäni kohtalaisen hyvin, kun virkkasin aina kaksi neulekoneen silmukkaa yhteen kiinteään silmukkaan. 

Liivin viimeistelyssä kiinnitin kaksi hakasta liiviin eteen vyötärön kohdalle. Hakaset olin ottanut talteen pois heittämistäni urheiluliiveistä. Viimeistelyssä höyrytin työn. Reunat meinasivat monesta höyrytyksestä huolimatta rullatutua, mutta onneksi kärsivällisyys palkittiin ja nyt työ pysyy suorana. Kokeilin valmiin liivin kanssa erilaisia vöitä. Mielestäni parhaita olivat: ohut nahka vyö, harmaa kravatti sekä musta satiinipanta. Pidän lopputuloksesta, siitä tuli sellainen kun olin toivonut. Olkasaumat ovat ehkä hieman tönköt nyt. Toivon niiden hieman asettuvan käytössä. Kaavoituksessa olisi pitänyt ehkä kaavoittaa olkapäät hieman laskeviksi, kun nyt ne ovat lähes suorat. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. 

Mieleen jäänyt neuletyö ja neuletilkkuja

Neulomisen perustekniikat ovat minulle tuttuja aikaisemmin jo, mutta pyrin koittamaan myös perustekniikoista poikkeavia tekniikoita. 

Ensimmäisenä koitin ihan perinteistä sileää neuletta. Tässä neuloksessa pitää joka toinen kerros neuloa oikein ja joka toinen nurin.

Tässä kuvassa on suoraneule takapuolelta. Sivusto aiheesta löytyy täältä.

Sen jälkeen yhdistin oikeaa oikeita ja nurjia silmukoita niin, että tein vuorotellen 3 oikeaa ja 3 nurjaa silmukkaa neljän rivin ajan. Tämän jälkeen vaihdoin oikeiden ja nurjien silmukoiden paikat toisin päin. Kurkkaa tämä. 

Tämä neulos on tehty niin, että joka toisella kerroksella on neulottu aina oikeaa ja joka toisella kerroksella oikeita ja nurjia silmukoita vuorotellen. Vasemmalla on kuva neuleen oikeasta puolesta ja oikealla nurjasta puolesta. Itse olen käyttänyt tätä neuletta neulotussa tiskirätissä. Jaksan ihmetellä sitä, miten erilaisia pintoja neuloessa saa aikaiseksi vain oikeilla ja nurjilla silmukoilla. http://kaspaikka.fi/neulonta/neulokset/oikein-nurin-neuloksia.html 

Kohoraitaneulos on mielestäni hauska, hieman palmikkoa muistuttava neulos. Tämä kuvio on Dropsin villasukkaohjeesta. Tein tuolla ohjeella äidilleni villasukat puuvillalangasta ja myös siinä materiaalissa kuvio toimi hyvin. Mielestäni Dropsilla on hyvä valikoima lankoja ja ohjeita, olen tutustunut niihin tämän kurssin aikana hieman.

Seuraavat viisi näytettä ovat Novitan neuleet kirjasta nimeltään Käsinneulonnan ABC. Ensimmäisenä on palmikkoneule, Irlantilaiset ruudut. Pidän itse tämän palmikon ulkonäöstä, koska pinnasta tulee kohollaan oleva ja mielenkiintoinen. Palmikoiden tekeminen vaati hieman keskittymistä, mutta mielestäni tekniikka oli simppeli. 

Seuraava näyte on nyppyneule. Näytteessä olen kokeillut kahta erilaista nyppymallia. Itse en jostain syystä pidä näistä nypyistä kovin paljon. Ne oli yksinkertaista tehdä, mutta ulkonäkö on minusta kummallinen. 

Valepatentti tai tunturineulos on hyvin joustava. Eräs luokkalaisemme kertoi, että tätä sanotaan tunturineulokseksi sen takia, että neuleessa on ikään kuin laaksoja ja korkeampia tuntureita. Tämänkin neuleen saa aikaiseksi vain oikeita ja nurjia silmukoita ryhmittelemällä. 

Kokeilin alla olevaa pitsineuletta kaksi kertaa, koska ensi yrityksellä minulla oli silmukoita liian vähän työssä, jolloin reunan reiät eivät näkyneet (oikean puoleinen kuva). Vasemman puoleinen näyte onnistui paremmin ja siistimmin. Opin tästä sen, että aina kannattaa tehdä hyvän kokoinen näyte neuleestä, ennen kuin aloittaa tekemään varsinaista työtä. 

Verkkoneuleen ohje oli mielestäni yksinkertainen, mutta silti jouduin koittamaan monta kertaa tämän neuleen tekemistä ennen kuin onnistuin. Nämä olivat ensimmäisiä kertoja kun kokeilin tällaisia reiällisiä neuleita. Oli mukavaa päästä omalta mukavuusalueelta pois, koska opin paljon näitä tehdessä. Opin lukemaan ohjeita sekä ymmärtämään lisäysten ja kavennusten vaikutuksia neuleen ulkonäköön. 

Itse en ollut ennen tätä kurssia kokeillut kirjoneuleen neulomista. Mielestäni kirjoneuleet ovat kauniita, mutta jotenkin en ole ehkä uskaltanut kokeilla sellaisen tekemistä. Nyt kokeilin sitä ensimmäistä kertaa ja jälki oli sen näköistä :D. 

http://kaspaikka.fi/neulonta/neulokset/kirjoneulos.html

Langankiertoneulos oli minulle uusi tuttavuus, mutta yllätyksekseni aika helppo tehdä. Jotenkin mieleeni tuli heti ajatus tämän neuleen käytöstä puuvillaisen neuleen hihoissa koristeena. 

http://kaspaikka.fi/neulonta/neulokset/langankiertoneulos.html

Mieleen jäänyt neule työ minulle on ollut viime vuoden talvella tekemäni pikkulaukut. Laitoin yhdestä laukusta kuvan blogiini (osoite: http://kassahommia.blogspot.fi/2012/11/helmi-pikkulaukku.html). Tämä työ on jäänyt mieleeni sen takia, että tein sen vasta äskettäin ja myös sen takia, että haastoin tätä työtä tehdessäni itseni käsityöntekijänä. Pitkästä aikaa seurasin ohjetta (Suuresta käsityölehdestä), vaikka ohjeen tulkitseminen tuotti minulle aluksi hieman tuskaa. Olen huono lukemaan neuleohjeita, koska teen usein omasta päästäni asioita. Mielestäni laukuista tuli hienoja, tein niitä yhteensä kolme. Minulla on vielä tarvikkeet omaan kappaleeseen, kunhan saan aikaiseksi tehdä sen.  

Tämä neuletyösarja on jäänyt varmaan mieleeni myös sen takia, että lopputuloksesta tuli parempi kuin olin osannut odottaa. Laukkuun jäi vielä kehittämisen varaa, mutta se ei haitannut minua tällä kertaa. Se jäi mieleen myös sen takia, että ymmärsin tätä työtä tehdessäni miten paljon minulla on vielä kehityttävää tulevana käsityönopettajana. Vaikka itse teen usein soveltaen ja omasta päästä käsitöitä, niin en voi olettaa oppilaideni tekevän samoin. Ohjeiden tekstit voi olla aluksi hankalia ymmärtää, mutta niihin tottuu hiljalleen.  Minun on opettajana osattava tulkita ohjeita ja opetettava oppilaani myös lukemaan niitä. 

Alla on kuva tällaisen laukun pinnasta. Mielestäni helmet kimaltelevat kauniisti neuleen lomassa ja tuovat siihen mielenkiintoisen ja kauniin säväyksen. Käytin helminä isoimpia lasihelmiä mitä löysin. Niiden pitää mennä villalangasta läpi. Laitoin ensin kaikki helmet lankaan valmiiksi ja sen jälkeen neulominen olikin melko vaivatonta. 

Konttineuletta kokeillessani jouduin haastamaan itseni. En ollut tehnyt tällä tekniikalla aiemmin. Vaikka tekniikka näyttää vaikealta, niin se oli loppujen lopuksi aika yksinkertainen ja looginen. Ohje löytyy esimerkiksi täältä. 

Tappi- tai naulakkoneulonta oli aiheeni, kun esittelimme demoilla erilaisia neulontatekniikoita. Näytin löytämäni Youtube-videon (löytyy täältä), missä hauskaa oli se, että videolla lapsi neuloo. Tappineulonta oli mielestäni mukava tekniikka ja lapset voisivat pitää siitä. Lankana itse käytin matonkudetta, mutta muukin paksu lanka käy. Neuletta syntyy nopeasti ja isona pintana. 

Neulakintaat

Neulakinnas-tekniikka on hyvin vanha tekniikka, minkä neulominen on sitten syrjäyttänyt. Tällä tekniikalla saa hyvin kestävää ja tiivistä pintaa. Neulakinnas-tekniikka on nykyään harvinaista, mutta se on osa käsityöhistoriaa, että on yleissivistävää tietää tästä tekniikasta ja osata se. Nimestä voi jo päätellä, että tätä tekniikkaa tehdään neulalla, tähän on omanlaisensa neula, mutta paksu parsinneula käy myös.

Kurssilla on käynyt ilmi, että aikaisemmin erilaisia käsityötekniikoita on arvostettu melkoisen paljon. Tämä tekniikka on myös ollut niitä arvostettuja. Naisia, jotka eivät ole osanneet tätä tekniikkaa tehdä, ei ole pidetty kovin arvostettuina. Hassua miten aikojen saatossa on tällainen on poistunut. Uskon, että vieläkin arvostetaan naisten (ja miesten) käsityöosaamista. Erilaiset blogit ovat mielestäni hyvä esimerkki tästä, että omaa ja muiden käsityöosaamista halutaan tukea ja seurata, ottaa mallia ja jakaa ideoita. Ehkä ihan hyväkin, ettei naisia arvoteta tietyllä tapaa vain käsityötaitojen mukaan :)

Kurssilla me kokeilimme kaksivaiheista tapaa neuloa, mikä on yleisin tapa Suomessa. Alla on linkkejä, joista löytyy ohjeita tämän neulekinnas-tekniikan tekemiseen. Kokeilimme tunnilla aloitusnauhan tekemistä sekä lapasen jatkamista spiraalimaisesti. Mielestäni tekniikka oli melko yksinkertainen silloin, kun langat oli hyvässä järjestyksessä ja niistä näki heti mitkä poimitaan. Kokeilun tein villalangalla. Välillä työssä taas ei meinannut tietää mitä lankoja olisi pitänyt poimia. Ymmärrän nyt hyvin, miksi tätä tekniikkaa on arvostettu.

Halusin kokeilla tällä tekniikalla lapasten tekemistä. Langaksi valitsin huopuvan paksun langan, jotta työstä tulisi tiivis ja mielestäni lapaset saisivat huopua käytössä. En ajatellut huovuttaa lapasia kunnolla, jotta neulakinnas-tekniikan kuvio näkyisi. Aloitin lapasten tekemisen sormien päistä ja etenin ranteita kohti. Peukalon tein taas sormen tyvestä sormen päähän. Opin lapasia tehdessä paljon tekniikasta. Esimerkiksi lapasen lopettamisessa reunassa piti hieman soveltaa, jotta reunaan ei tulisi jyrkkää reunaa. Tein tämän niin, että en pitänyt peukaloa lankalenkkien välissä, jolloin jälki hieman kapeni. Peukalon aloitus oli toinen hankala paikka. Mielestäni tekniikan oppi kuitenkin melko äkkiä. Itse yritin katsoa työtä tehdessäni, miten langat kulkevat toisiinsa nähden. Kun ymmärsin tekniikan idean, niin soveltaminen oli helpompaa. Pidin tekniikasta ja lapaset tulivat melko nopeasti valmiiksi. Olisin ehkä toivonut jäljestä siistimpää ja tasaisempaa, mutta ymmärrän ettei ensimmäisellä kerralla välttämättä taito ole ihan hallussa. Pidän neulekintaan pinnasta, se on ikään kuin raidallinen. 

Tässä muutamia neulakinnas-sivuja, joista on varmasti apua tätä tekniikkaa tehdessä:

http://www.neulakintaat.fi/1 --> kattava sivusto neulakintaista
http://www.youtube.com/user/Neulakintaat --> erilaisia videoita neulakintaan tekemisestä
http://yle.fi/uutiset/hautaloydoista_tuttu_neulakinnas_on_tekemassa_paluun/6446466 --> artikkeli aiheesta
http://arjasart.punomo.fi/teeitse/page/2790 --> punomo-sivustolta asiasta

Ahdistus - virkkaus

Lankatyöt ja huovutus -kurssilla eräs tehtävä oli leikitellä virkkaustekniikoilla ja luoda jotain tunnetta kuvaava työ. Minulla oli kaapissa rikki menneestä nilkkakorusta simpukoita tallessa ja ajattelin niitä katsellessani, että ovathan ahdistavan näköisiä noin yksinään ilman korua. Pohja ahdistus-virkkaukselle syntyi ohuesta mustasta puuvillalangasta. Virkkasin kiinteitä silmukoita, mutta käytin koukkuna numeroa 10. Lopputulos on verkkomainen. Ompelin työn vielä kiinni mustalle pahville punaisella villalangalla. Mielestäni työ kuvaa hyvin sitä tunnetta minkä valitsin eli ahdistusta. Olen yleensä itse aika huono tällä tavalla leikittelemään tekniikoilla ja tekemään jotain, millä ei ole selvää funktiota. Tämän työn tekeminen oli kuitenkin jollakin tapaa vapauttavaa. Jos oppilaiden kanssa tekisi tällaisia tunteita kuvaavia teoksia, niin he voisivat kokea hienoja onnistumisen hetkiä. Tässä työssä ei tekniikan hallinta tai siisti käsiala ollut tärkeintä, vaan mielikuvituksen käyttö ja luovuus. 

Ketjusilmukoiden teko-ohje

Tee aloituslenkki. Kiristä. 

Tästä löydät videon, missä näytetään kaksi erilaista aloitustapaa sekä ketjusilmukoiden virkkaamista.

Lopuksi leikkaa lanka poikki. Lankaa ei kannata leikata poikki ihan silmukoiden vierestä, jotta sen saa pääteltyä siististi eikä työ lähde purkaantumaan. Kiristä lenkki vetämällä langasta. 

Neulekoneharjoitus

Neulekone oli minulle tuntematon laite ennen tätä Lankatyöt ja huovutus -kurssia. Olin kuullut aiemmilta opiskelijoilta, että tällaista konetta tullaan kokeilemaan ja että ohut lanka on hyvää tähän. Löysin kirpputorilta juuri neulekoneelle tarkoitettua lankaa. Langan vyyhteessä oli ihan neulekoneen kuva (ylimmässä kuvassa näkyy). Minusta oli harmi, etten ollut aiemmin päässyt kokeilemaan neulekonetta. Olin miettinyt kaupasta ostettuja neulepuseroita ja kaulahuiveja katsoessani, että niitä ei varmasti ole neulottu puikoilla käsin, vaan jonkinlaista konetta on pitänyt käyttää niiden tekemisessä.

Neulekoneen käytöstä en kerro yksityiskohtaisia ohjeita, koska siitä löytyy kirjallisuutta sekä hyvä nettiosoite täältä. Ohjeet ovat mielestäni yksinkertaisia ja ne sisäistää nopeasti, kunhan tekee koneella kokeiluja.

Minä tein neulekoneella kokeiluna suorakaiteen muotoisen kappaleen sekä neulepötköä melkein viisi metriä. Tällaisten suorien kappaleiden tekeminen oli melko helppoa. Neulekoneen kelkkaa liikutetaan sivulta toiselle, jolloin neulosta syntyy.

Minusta tällainen neulekone olisi hyvä laite koulunkäsityön opetuksessa ainakin muutamasta syystä:

-       oppilaat pääsisivät vertaamaan teollista tekemistä sekä käsityötä toisiinsa: niiden eroja, mahdollisuuksia, rajoituksia, neulekoneella on mahdollista tehdä todella erilaisia asioita kuin käsin neuloen. Mielestäni nämä mahdollisuudet olisi hyvä avata oppilaille ihan jo sen takia, että he oppivat ”lukemaan” teollisesti valmistettuja tuotteita, mitä he näkevät laiteella voisi saada onnistumisenkokemuksia hitaammille neuloille: he voisivat suunnitella esimerkiksi tekevänsä jonkun käsityönosan neulekoneella. Jos oppilas ei meinaa saada lukuvuoden aikana valmiiksi vaikka niitä pakollisia villasukkia, niin tässä tilanteessa hänestä voisi olla mukavaa olla kykenevä tekemään vaikka kokonaisen kaulahuivin neulekoneella. Tällaisen laitteen hyöty on myös mielestäni se, että jos joku oppilas ei ole kovin kätevä käsistään, hänen vahvuutensa voi olla jossain muualla, esimerkiksi suunnittelussa. Tällöin hän voisi käyttää enemmän aikaa käsityöprosessin muihin osiin kuin itse tekemiseen. Tällöin voitaisiin luokassa huomioida erilaisten oppijoiden vahvuuksia luonnollisessa ja ”tosi elämää” hyvin kuvaavassa tilanteessa

-       neulekonetta voisi käyttää myös nopeammille oppilaille eriyttävästi: he voisivat ”pakolliset” työt tehtyään päästä kokeilemaan neulekoneen käyttöä ja vaikka tehdä sillä kokonaisen vaatteen melko nopeana ylimääräisenä työnä

Itse pidin neulekoneen tuomista mahdollisuuksista. Toki neulekoneen käyttö on melko tylsää ja siihen liittyy mielestäni aika vähän käsityötä, mutta ehkä käsityön osuus pitääkin huomioida suunnitteluvaiheessa sekä prosessin lopussa viimeistelyssä ym. Neulekoneella on mahdollista keskittyä siihen, että neuleosuus työssä on vain osa, jota jatketaan. Esimerkiksi tekemäni keltainen kaulakoru syntyi niin, että ensin tein muutamassa tunnissa neulekoneella ohuesta keltaisesta konelangasta monta meriä pitkän neulepötkön, mitä lähdin sitten koristelemaan ja jatkamaan. Minun ei tarvinnut tylsistyä pötkön neulomiseen vaan sain kohtalaisen nopeasti aikaiseksi tasalaatuisen neulepötkön. Käytin korussa hyväkseni neuleen rullautumista, jolloin minun ei tarvinnut juurikaan päätellä ja huolitella neuletta.

Kaulahuivi varrasvirkkaamalla

Eräs ystäväni antoi minulle hänelle ylimääräisiksi jääneitä ohuita mohair-lahkoja. Olin innostunut Lankatyöt ja huovutus -kurssilla koulussa varrasvirkkauksesta ja mielestäni tämä tekniikka ja ohuet langat sopivat hyvin yhteen. Ajattelin heti, että teen langoista tälle ystävälleni tuubikaulahuivin.

Varrasvirkkaukseen löytyy ohje täältä . Sivustolla on mielestäni erinomaisesti esitelty kyseinen tekniikka.

Virkkasin aika pienellä koukulla työni ja vartaana käytin viivotinta. Tein aina viisi lenkkiä yhteen kuvioon. Työ oli noin 2 metrinen valmiina. Yhdistin työn päät yhteen virkkaamalla piiloketjusilmukoita (yhdistyskohta näkyy ensimmäisen kuvan alareunassa).